.Olen helposti ärsytettävä, mitä tulee huuhaaseen ja dis-/misinformaatioon. Siksi olenkin kärsinyt viimeisen neljän päivän aikana kokenut oi niin suurta Weltschmerziä (= maailmantuskaa) kun ufoblogosfääri alkoi kuplimaan äskettäin.
Joka päivä Facebook-uutisvirtaani ovat pommittaneet uutiset ja artikkelit otsikoilla, “Dokumentaatio todistaa alieneiden laskeutuneen maahan“, “Aliens exist, say real-life X-files“, “The memo that proves aliens landed at Roswell… released online by the FBI“. Liittyipä piirileikkiin mukaan Iltalehtikin, otsikolla “FBI julkaisi Roswellin ufoista kertovan muistion“.

No mistä tämä poru sitten nousee? FBI on kuin onkin julkaissut Guy Hottel nimisen agentin kirjoittaman muistion arkistossaan. Webissä tähän viitataan viitteellä “Guy Hottel memo”. Monet ovatkin siis yhdistäneet tämän muistion automaattisesti Roswelliin. Ymmärtääksemme kuitenkin tämän vyyhdin laajuutta, käykäämme itse Roswellin tarina ensin lävitse.

Tarina tarinan takana

On vuosi 1947 ja heinäkuu Uudessa Meksikossa ja tarhaaja nimeltä “Mac” Brazel näkee sarjan maahan laskeutuneita sääpalloja ja raportoi siitä paikalliselle sheriffille lentävänä lautasena, joka puolestaan raportoi alastulleesta lentävästä lautasesta majuri Jesse Marcelille Roswell Army Air Fieldissä. Törmäyksen jäänteinä kerättiin kokonaisuudessaan 2.3 kiloa alumiinia ja metallifoliota Roswellin Army Air Fieldin miehistön toimesta. Löydetyt jäänteet olivat oikeastaan ultramatalataajuuksisia antenneja, jotka kelluivat ilmassa “sääpallojen” avulla. Ne oli suunniteltu havaitsemaan Neuvostoliiton ydinkokeita ja olivat toiselta nimeltään “Project Mogul“.

Saadessaan majuri Marcelilta lehdistötiedotteen, Roswell Daily Record julkaisi jutun, jossa kerrottiin, että laskeutumispaikalta oli saatu haltuun lentävä lautanen. Kuitenkin, heti seuraavana päivänä julkaistiin korjaus jossa kerrottiin, että löydetty debris oli oikeasti vain sääpalloja. Korjauksen mukana julkaistiin Mac Brazelin haastattelu, jossa hän pahoitteli hänen virheellisen tunnistuksensa aiheuttamaa kohua.

Pöly laskeutui tapauksen ylle 31 vuodeksi. Kukaan ei puhunut tai muistellut “tapaus Roswellia”, olihan se myönnettävästi melko “clear cut” keissi.

Kunnes, lehti “National Enquirier” eräänä ilmeisesti erittäin tylsänä uutispäivänä kertasi Roswellin tapahtumat. UFO-uskovaiset menivät sekaisin. Stanton Friedman, tunnettu ufofanittaja alkoi haastatella tapauksen todistajia ja kerätä informaatiota vuosien takaa. Hän kehitteli ties minkälaisia ovelia salaliittoja.

Vuonna 1980 juttu hiipui jälleen. Vaikka kirjakin julkaistiin (The Roswell Incident) ja sen julkaisun tiimoilta National Enquirier julkaisi oman tuoreen haastattelunsa majuri Marcelin kanssa, ei juttu saanut tulta alle, koska sinänsä ei ollut tullut mitään uutta aineistoa, joka tukisi teoriaa, että Roswellissa olisi laskeutunut jotakin muuta kuin Project Mogul.

Vei yhdeksän vuotta, ennen kuin juttu nousi jälleen pinnalle, kun kansallinen TV-kanava julkaisi ohjelman “Unsolved mysteries”, jossa käsiteltiin Roswellin tapausta paikoin melko mielikuvituksellisestikin.

Ohjelma tavoitti Roswellissa aikoinaan (1947) työskennelleen hautausurakoitsijan, Glenn Dennisin, joka ottikin heti yheyttä ufokiihkoilija Friedmaniin. heidän yhteistyönsä hedelmät tunnetaan nykyisin Roswellin tapauksena.

Dennis ei ollut ajatellut aikojaan Rosell Army Air Fieldissä ilemisesti kovinkaan paljon, mutta nähtyään ohjelman, hän alkoi kaivaa muististaan monia epäilyttäviä kohtia, jotka nykyäänkin ovat Roswell-mytologian kulmakiviä. Itse jostain syystä epäilen hänen pointtejaan (nämä kaikki olevinaan tukevat Roswellin tapausta, vaikka Dennis kurottaa muistiaan yli 40 vuoden taakse):

=========

1. Ruumishuoneellaan Dennis sai puhelun, jossa häntä pyydettiin kyydistemään liikenneturmassa haavoittunutta lentosotamiestä.

Dennisin reissu päämajaan (kuljettaakseen haavoittunutta lentosotamiestä) ei todennäköisesti tapahtunut heinäkuussa 1947, sillä titteliä “lentosotamies” ei ollut, ennen kuin United States Army Air Forces vaihtoi nimekseen United States Air Forces 1947 syyskuussa.

2. Päämajassa Dennis havaitsi ambulanssin, joka oli täytetty romulla, joka näytti sinisen kanootin pohjalta. Tätä vartioi armeijan henkilöstö.

Dennisin kuvailu ambulanssin sisällöstä matchaa sopivasti ambulanssin normaalin ulkoasun kanssa, joka on taivutetut teräspaneelit (ikään kuin kanootti), joka on tietysti maalattu ilmavoimien siniseksi. Tämän tapaista, mutta sinisenä.

3. Dennis häädettiin tukikohdasta punatukkaisen everstin toimesta, joka uhkaili häntä hengenriistolla, jos hän paljastaisi mitään, mitä hän oli nähnyt.

Vain yksi punatukkainen kapteeni tai eversti on ikinä otettu töihin päämajaan, ja se on eversti Lee Ferrell, mutta hänet otettiin töihin vasta 1956. Yhtä lailla, Dennis muisteli, että punatukkaisen everstin seurana oli tummaihoinen kersantti, joka on yhtäläisesti mahdottomuus, sillä tummaihoisia ei palvelukseen päästetty, ennen vuotta 1949. Dennis todennäköisesti muisteli jotain tapahtumaan vuoden 1956 jälkeen (ja silloinkin hänen muistinsa venyy kolmisenkymmentä vuotta).

4. Dennis yritti soittaa hänen tuntemalleen hoitajalle, mutta hänen yhteydenottonsa torjuttiin päähoitajan toimesta, jonka lempinimi oli Slatts (oikealta imeltään kapteeni Wilson).

Kapteeni myöhemmin tunnistettiin Idabelle Milleriksi, joka ei aloittanut palvelustaan, kuin vasta -56. Slatts tunnettiin yleisesti luutnanttieversti Lucille Slatteryna, joka yhtäläisesti ei saapunut Roswelliin, kuin vasta tapauksen jälkeen (tosin vain kuukausi, mutta liian myöhään on liian myöhään).

5. & 6. Dennis myöhemmin sai yhteyden tuntemaansa hoitajaan, joka oli ilmeisesti hermostunut kolmen epämuodostuneen, mustuneen ja pienen ruumiin ruumiinavauksesta. Dennis kuuli hoitohenkilökunnan kykenemättömyydestä suorittaa ruumiinavaus ruumiista nousevien voimakkaiden höyryjen takia. Ruumiit siis siirrettiin nopeasti pois.

Dennisin hoitajaystävä on tunnistettu luutnantti Eileen Mae Fantoniksi. Vuonna 1956 KC-97G-aluksen kanssa tapahtui lento-onnettomuus, jonka seurauksena 11 lentohenkilökunnan jäsentä kuoli ohjaamopalossa. Useilta puuttui jäseniä ja he olivat pahasti palaneita, joten luonnollisesti ruumiit olivat “epämuodostuneita, mustuneita ja pieniä”. Ruumiit olivat myös voimakkaasti polttoaineessa liotettuja, joten niistä nousivat voimakkaat höyryt, joten operaatio (ruumiineen) siirrettiin kylmätiloihin.

7. Kaikki myöhemmät yhteydenottoyritykset Eileenin kanssa epäonnistuivat, ja Dennisille kerrottiin, että hän on menehtynyt. Hän ei nähnyt tätä sittemin.

Syy, miksi Dennis ei tavoittanut luutnantti Fantonia enää myöhemmin, on yksinkertaisesti se, että Fanton oli toimitettu ensiapuun Texasiin jo aikaisemmin diagnosoidun taudin takia, ja tämä tauti johti lopulta myös lääkinnän tarvitsemiseen vuonna 1955. Tätä informaatiota pidettiin Dennisiltä todennäköisimmin potilasyksityisyydensuojalakien takia.

8. Isolla päällä varustettu olento on nähty kävelevän tukikohdan terveydenhoitokeskukseen “ihan itsekseen”.

Kuvaukset isopäisestä olennosta terveydenhoitokeskuksen tienoilla ovat epäilemättä yhdenpitäviä kapteeni Fulghamin kuumailmapallogondolasta päähän saamien vammojen kanssa. Hänen otsansa ja naamansa kehittivät melkoisen hematooman.

=========
Nämä olivat vain joitakin mytologian pääpointteja, mutta tajunnette tuosta jo homman kaavan. Esimerkiski Roswellin aavikolta on sanottu

löytyneen alieneiden ruumiita lojumassa, mutta usein nämä selittyvät armeijan sääpallojen kannattelemilla antropogeenisillä nukeilla.

Jos joitakuita todella kiinnostaa Roswellin kaikki yksityiskohdat, ladatkoon hän Roswell Incident reportin tai hankkikoon itselleen ilmaisen kopion kirjasta Roswell Report: Case Closed, joka on ilmavoimien itse julkaisema opus.

Guy Hottel raportti?

Aina silloin tällöin kuitenkin joku nostaa Roswellin taas kartalle, usein “uuden aineiston” ilmestyessä peliin. Tällä kertaa “uusi” aineisto on Guy Hottelin muistio, joka nostettiin esille jo artikkelin introssa. Minulla on pari ongelmaa tämän nimenomaisen dokumentin kanssa, ja yksi niistä liittyy siihen, miksi sanon sanan “uusi” aina lainausmerkeissä.

1) Guy Hottel-muistio on ristiriidassa aikaisempien Roswell-raporttien kanssa. Se itse asiassa on luultavasti raportti aivan muusta ufo-tapauksesta Uuden Meksikon alueella.
2) Se ei ole uusi. Viimeksi sitä käytettiin Roswell-dokumentaarissa vuonna 1998.

Avatakseni, muistio sisältää kertomuksen, minkä Guy Hottel kirjasi ylös haastatellessaan nyt nimetöntä todistajaa. Se on kuvaus avaruusaluksen haaksirikosta Uudessa Meksikossa. (Tästä yhteys Roswelliin). Dokumentti ei mainitse tarkkaa paikkaa, eikä liiemmin aikaa. Tiedämme vain, että se on tehty vuonna 1950. Mikä erkaannuttaa mielestäni dokumenttia vielä kauemmas Roswellista, on se, että se kuvailee asiat aivan eri tavalla, mitä aikaisempi FBI-dokumentti kuvailee Roswellista.

Tämä “uusi” dokumentti osaa kertoa, että löydettyjä aluksia oli kolme, ne olivat pyöreitä ja niillä olivat korotetut keskiosat (ja että jokaisesta löytyi kolme kappaletta muukalaisia). 1947-raportti taas väittää, että objekteja oli yksi ja se oli kuusikulmainen muodoltaan. Se oli raportoinnin mukaan kaapelilla kiinni palloissa, jotka “muistuttavat sääpalloja”. Epäilen, että olen oikeassa jos väitän, että kyseessä oli tutkareflektori, joita tyypillisesti asennetaan muutenkin sääpalloihin.

Miksi sitten tämä Hottel-muistio eroaa niin paljon tästä alkuperäisestä selonteosta?

Se on kirjallinen raportti suullisesta kertomuksesta, joka kertoo keksitystä ufohuijauksesta.

Hottel-muistio toistaa samaa tarinaa, minkä Wyandette Echo-lehti julkaisi vuonna 1950 eräässä numerossaan. Tuo Kansas Cityn lehti julkaisi uutisensa Rudy Fick-nimisen käytettyjen autojen myyjän (heh) tarinan pohjalta. Fick puolestaan sai kuulemma tarinansa herrasmiehiltä I. J. Van Horn ja Jack Murphy, jotka he puolestaan kertovat kuulleensa anekdootin ufolaskeutumisesta mieheltä nimeltä “Coulter” (joka oli oikeasti radiomainontapomo George Koehler).

Mutta tässä onkin jutun juju. Koehler sai juttunsa mieheltä nimeltä Silas Newton. Silas tuomittiin myöhemmin (1952) kollegansa Leo Gebauerin kanssa huijauksesta. He kahdestaan ovat Aztec-UFO-huijauksen takana. Newton ja Gebauer myivät omia vempaimiaan nimeltä “doodlebugs”, joilla ilmeisesti pystyi löytämään öjlyä, kaasua ja kultaa (tai mitä tahansa huijattava sattui halajamaan). Heidän teknologiansa oli kuulemma muita parempaa ilmeisesti siksi, että se oli muukalaista alkuperää.

Noh, he myöhemmin jäivät kiinni huijauksestaan mm. eräälle tutkivalle journalistille, joka vaati heiltä näytettä muukalaismetallista (joka paljastui tutkimuksissa alumiiniksi). Kumppanukset tuomittiin ja heidän huijauksensa vaipui pohjamutiin vähäksi aikaa.

Se nousi kuitenkin taas pinnalle, kun vuonna 1986 William Steinman ja Wendelle Stevens julkaisivat kirjan “UFO crash at Aztec”. Vuonna 1998 dokumenttielokuvaaja Linda Mouton Howe teki dokumentaarin Roswellista, väittäen, että hänellä oli uutta, aiemmin pimitettyä dataa hallussaan, joka paljastaa asioiden todellisen luonteen. Tämä pimitetty data? Guy Hottel-muistio. : )

Joten jälleen kerran, media nostaa porun aiheesta, joka on kauan sitten kuollut, aineiston perusteella, joka on kauan sitten todettu pohjautuneen huijaukselle. Voisin sanoa, että hutkittu-ennen-kuin-tutkittu-journalismi on kauneimmassa kukassaan juuri nyt.

Lähteitä ja ajatuksia:

http://en.wikipedia.org/wiki/Roswell_UFO_incident

http://skeptoid.com/episodes/4079

http://www.af.mil/information/roswell/index.asp