Olin kuullut juuri pari päivää sitten siskoltani, että talossamme on kaksi räyhähenkeä, josta tiesin jo jotain.

Siskoni kertoi, että henget olivat talon rakentajia ja siskoni ja äitini kutsui näitä henkiä: mummo ja pappa. Äiti kertoi, että oli ollut päiväunilla ja oli kuullut oven pamahduksen ja huutanut siskoni nimeä, koska ajatteli sen olevan hän. Mutta äiti näki vain mustan tukan joka heilahti oven  raosta ja nyt äiti on oppinut elämään sen kanssa että talossamme liikkuu välillä mustatukkainen nainen.

Siskoni oli taas kertonut, että oli pessyt alakerrassamme pyykkiä ja oli yhtäkkiä kuullut lauta pinon räsähdyksen ja sain tietää että “mummo ja pappa” ei ollut ehtinyt tehdä kellariamme valmiiksi, koska he kuolivat.

Itse näin illalla heidät, kun koirani alkoi haukkua tyhjyyteen ja pelästyin sitä. Haluisin puhua niiden kanssa, mutta “mummo ja pappa” vaikuttavat ilkeiltä ja häiritseviltä hengiltä ei yhtään samanlaisilta kuin ystäväni räyhähenget.

“Mummo ja pappa” häiritsevät laittamalla valot pääle ja sammuttamalla kynttilöitä kolistelemalla ja tekemällä kovia askeleitten ääniä ja ne “rakentavat” vieläkin kellariamme. Äänet loppuivat mitään ei kuulunut, kun saimme remontin valmiiksi, mutta kunnes siskoni kertoi minulle äänet alkoivat taas.

Pahin äänistä on ehkä kellarin rakennus, koska säilytämme työkaluja kellarissamme ja työpakki saattaa olla auki ja jos, kun emme ole kotona ja palaamme kotiin työkalut saattavat olla toisella puolella jotain huonetta ja työkalut saattavat lentää jos on yksin kotona ja pelkää eninten, että jotain tapahtuu.

Haluaisin kertoa henkille, että vaikka minä en pelkääkkään heitä, heidän ei tarvisin pelotella kavereitani.