Isälläni oli myöhemmin omakin ufokokemuksensa, tuon edellisen, yhdessä koetun lisäksi:

Seuraavan kertomuksen kuulin vasta isäni kuoleman jälkeen. Hän oli sen kertonut vain äidilleni, ja kieltänyt ehdottomasti kertomasta kenellekään, ei edes lapsille, vaikka minäkin olin hänen kanssaan yhdessä nähnyt ufon, josta tuolla ylempänä kerroin. Kotona vielä olleelle pikkusiskolleni hän oli sen myöhemmin kuitenkin kertonut, kun tämä oli ensin kertonut itselleen sattuneen oudon tapahtuman.

Isäni oli 1960-luvulla, lähtenyt pimeään vuodenaikaan aikaisin aamupimeässä bussipysäkille odottamaan linja-autoa, kolmivuorotyön aamuvuoroon kun oli menossa.
Siinä pimeässä lähestyessään bussipysäkkiä, hän oli yötaivaalla aivan yläpuolellaan nähnyt hitaassa liikkeessä useita sikarinmuotoisia pötkylöitä. Hän oli kuvaillut , että ne olivat kuin raitiovaunuja valoineen. Hän oli hetken niiden lentämistä seurannut ja ihmetellyt, kun yhdestä niistä oli heijastunut valokiila alaspäin ja osui häneen.

Seuraava asia, jonka hän huomasi, oli, että hän seisoi edelleen salkkunsa kanssa linja-autopysäkillä ja oli jo ilta. Busseja oli tietenkin mennyt siitä pitkin päivää ja ihmisiä varmaan paljon niihin, vaikka sillä hetkellä ei pysäkillä ollut muita. Hän lähti siitä sitten kävelemään takaisin kotiin.

Koko kulunut päivä, siis se aika valon laskeutumisesta lentävästä laitteesta, siihen asti kun hän havahtui pysäkillä, oli hämärän peitossa. Hän ei myöskään ollut ollut työpaikallaan sinä päivänä.

Tämä tapahtui Tampereen laitamilla, Vehmaisissa, joka oli silloin vielä maalaismaisemaa viljelyspeltojen keskellä.
Seuraavana päivänä oli lehdissä (mm. Aamulehdessä), että oli nähty taivaalla sikarin muotoisia tunnistamattomia esineitä.