Uuden kodin entinen asukas

Shutterstock

 

Elokuvassa Kummitus ja rouva Muir talon entinen asukas kieltäytyy lähtemästä kotoaan kuoltuaankaan. Vähitellen tämä haamu ystävystyy taloon myöhemmin muuttaneen kauniin leskirouvan kanssa. Aina vanha ja uusi asukas eivät kuitenkaan sovi saman katon alle:

– Kummituksissa on jotakin epäloogista. Kun entisessä asunnossa on ollut kurjaa, eivätkös ne vain sitäkin varmemmin jää vanhoihin nurkkiinsa sen sijaan, että leijuisivat kiitollisina tiehensä? tuumii asunnossaan kummia kokenut Katja.

–Ja eikö pikemminkin kodissaan erittäin onnellisena elänyt viipyilisi mielelläänkin vainaanakin entisillä asuinsijoillaan, mutta niitä tyyppejä ei kukaan kerro tavanneensa? Katja jatkaa.

Shutterstock

 

– Tunnen kyllä teoriat siitä, että maan päälle jäisi vain sellainen henki, jolta on jäänyt jotakin kesken tai hyvittämättä, ja että tämä henki kykenee poistumaan talosta lopullisesti sinne minne sitten meneekin vasta sitten kun tämä epäkohta on korjattu.

Hän ei kuitenkaan käsitä sitä, etteikö hänen yhdessä miehensä Anssin kanssa hiljattain ostamansa talon rauhaa häiritsevä henki – kuka tai mikä se sitten onkin – pystyisi mitenkään kertomaan ongelmastaan kun hän tai se kerran pystyy moneen muuhunkin kummalliseen asiaan.

– Jos esimerkiksi kynän pystyy kierittämään lattialle, niin eikö sillä sanalla kynällä voisi vaikka kirjoittaa muutaman selventävän sanan? Erinomaisen mielelläni tekisin meidän aaveelle palveluksen, jos jokin taloon liittyvä asia sen rauhaa todella häiritsee ja jos sillä saisin sen tiehensä, Katja lupaa.

Otollista väkeä?

Shutterstock

 

– Saattaisihan olla vaikka niin, että joku olisi vaikka tapettu sillä kohtaa, johon uusi asukas on sijoittanut sänkynsä, eikä tämän edesmenneen mielestä olisi sopivaa uinailla kaikessa rauhassa sellaisella sijalla.

Katja kuitenkin tietää, ettei taloon pitäisi liittyä mitään väkivaltaista. Heitä edellinen asukas oli kiltti ja hiljainen vanhapari, joka hissutteli täällä villasukissaan päivät pitkät eikä tuskin edes koskaan riidellyt keskenään. – Mamma ja pappa vannovat, ettei heillä ole mitään tietoa mistään kummitteluista niiltä vuosikymmeniltä, jotka he tässä yhdessä taloa pitivät.

Anssi ja Katja epäilevätkin, että aaveet valitsevat sellaiset ihmiset, joiden arvelevat pystyvän jonkinlaiseen yhteyteen näiden kanssa. Vanhukset eivät ehkä olleet tässä suhteessa otollisia.

– Jotenkin velvoittavaa tämä kyllä on, jos kerran meihin halutaan ottaa yhteyttä, Anssi sanoo kuivasti. – Välillä kuuluu jonkinlaista yskintää ja huokailua, lattialankut narisevat kuin askelten alla, ja kerran on se kynäkin lähtenyt liikkeelle. Yksi mahdollisuus on tietysti myös erityisen voimakas tuulenpuuska – ikkuna oli silloin auki Samalla pöydältä lensi myös kaikenlaista kevyempää.

Shutterstock

 

”Myydään entisine asukkaineen…”

Katja ei millään haluaisi lähteä talosta, jossa hän muuten viihtyy, mutta näkymättömän seuralaisen läsnäolo alkaa olla hänelle liikaa. Toisaalta häntä kiinnostaisi tietää, mistä oikein on kysymys. Jos kerran heille yritetään jotakin kertoa, eikö olisikin kutkuttavaa saada se selville ja auttaa kummitusta saamaan rauha?

– Pahantahtoiselta olennolta se ei vaikuta, pikemminkin kärsimättömältä huokailuineen, Katja miettii. – Toisaalta jos kyseessä on tällä paikalla vaikka jo ennen talon rakentamista tehty vääryys, niin ehkä olento on odottanut jo satoja vuosia. Kyllä siinä hihat palavat varmaan itse kultakin…

Shutterstock

 

Sen verran aaveen olemassaolo nykyisiä omistajia kuitenkin karmaisee, että kumpikaan ei mielellään ole yhtään yksin kotona. – Tietysti kaiken voi yrittää selittää järjelläkin, Katja pohtii. Vanhassa talossa narahtelevat laudatkin, viemärit suhisevat, lämmityslaitteet kolahtavat käynnistyessään. Kaikesta huolimatta Katja ja Anssi ovat jo useamman kuukauden katselleet taloilmoituksia ”sillä silmällä”.

– Sitten pitäisi keksiä jokin hyvä syy, miksi taas muutamme. Kukaan vieraistamme ei ole koskaan kuullut mitään sen kummallisempaa, joten tuskin kukaan meitä edes uskoisi. En usko kiinteistönvälittäjänkään oikein tietävän, miten suhtautua kummitustalon myyntiin – entä jos seuraavat asukkaat eivät huomaisi koko juttua, johan meitä pidettäisiin merkillisinä, pohtii Anssi.

– Tai sitten pitäisi ilmoitella, että ”myydään entisine asukkaineen”, lisää tähän vielä Katja.
Teksti: Hanna Myllys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s